Sain kuin sainkin luotua itselleni virtuaaliset puitteet ajatusteni setvimiseen.Minä: 38v äityli ja lapset Maria 4v 6kk ja Valtteri kohta 3v olemme asustelleet kolmistaan jo yli kaksi vuotta eron jälkeen. Tämä syksyn alku on meille merkityksellinen,sillä sekä minä että tyttäreni käymme terapiassa.Maria kaksi kertaa viikossa(ma ja ke) ja minä puhua porisen tiistaisin puolentoista tunnin ajan.Koska elämä on pitkään ollut hajallaan ja levällään, ja etenkin muistini on lasten syntymän jälkeen pätkinyt pahasti,ajattelin että saisin terapiaprosessista enemmän irti tekemällä edes hajahavaintoja.Mitä minulle ja meille tapahtuu? Olenko kykenevä jotain uutta oivaltamaan vaiko toistanko vain vanhoja virheitäni? Olen käynyt kahden vuoden terapian läpi kymmenkunta vuotta sitten,ja tässä sitä kuitenkin ollaan.Ja vielä tytärkin tarvitsee apua. Kuinka saan tämän sukupolvien naisten huonojen välien ketjun katkaistua? Kerron äidistäni myöhemmin lisää, mutta hän on kontrollifriikki ja arvostelussaan ihon alle menevä.