Terapeuttini mielestä teen ns.acting outia näin terapian alussa,kun tapailen kolmeakin miestä yhtäaikaa, ja ajatusten tasolla voin jopa pyöritellä neljättä saati viidettäkin.Jokin hätä on, en vain saa nimeä sille.Ahdistaa, että nämä mieskuviot vievät kaiken liikenevän energia, mikä lapsilta ja työnteolta jää. Tämä on pakonomaista.Pitäisi rauhoittua, meditoida vaan ja keskittyä vaikka vain tämän blogin kirjoittamiseen. Omasta mielestäni se,että tapailen useampia yhtäaikaa ja osan vien jopa petiin asti, kertoo miesten epäsopivuudesta.Tosin en mitään prinssiä hae, mutta kuitenkin.Toisaalta heittäydyn liian täysillä jonkin ihmissuhteen pauloihin, kunnes viimeistään viidennellä tapaamisella huomaan epäilykseni tosiksi. Taas yksi juoppo ja kaiken lisäksi mielenterveysongelmainen osui kohdalleni, vaikka tuntui aluksi niin puoleensavetävän herkältä älyköltä. Viimeisin tälläinen tapaus väitti kivenkovaan, että kyllä mussa täytyy hoivaviettiä olla.Vaan kun en tunnusta,en.Jollain sairaalla tavalla jatkan vielä tätä suhdetta, vaikka sisimmässäni halveksin tätä miehenretaletta.Näen kristallinkirkkaasti,että mies on sovinismin helmi,juoppo uraohjus,narsistisen ylimielinen sottapytty,naistenvihaaja,itsekeskeinen kitupiikki. Voisin jatkaa vielä listausta, mutta ennenkaikkea ihmettelen itseäni, mikä tässä miehessä vetää puoleensa.Olen todentotta terapian tarpeessa.

Sain kuin sainkin luotua itselleni virtuaaliset puitteet ajatusteni setvimiseen.Minä: 38v äityli ja lapset Maria 4v 6kk ja Valtteri kohta 3v olemme asustelleet kolmistaan jo yli kaksi vuotta eron jälkeen. Tämä syksyn alku on meille merkityksellinen,sillä sekä minä että tyttäreni käymme terapiassa.Maria kaksi kertaa viikossa(ma ja ke) ja minä puhua porisen tiistaisin puolentoista tunnin ajan.Koska elämä on pitkään ollut hajallaan ja levällään, ja etenkin muistini on lasten syntymän jälkeen pätkinyt pahasti,ajattelin että saisin terapiaprosessista enemmän irti tekemällä edes hajahavaintoja.Mitä minulle ja meille tapahtuu? Olenko kykenevä jotain uutta oivaltamaan vaiko toistanko vain vanhoja virheitäni? Olen käynyt kahden vuoden terapian läpi kymmenkunta vuotta sitten,ja tässä sitä kuitenkin ollaan.Ja vielä tytärkin tarvitsee apua. Kuinka saan tämän sukupolvien naisten huonojen välien ketjun katkaistua? Kerron äidistäni myöhemmin lisää, mutta hän on kontrollifriikki ja arvostelussaan ihon alle menevä.